Pastorin palsta
Raimo Kauppinen
Pääsiäisajan sanomaa 9-13.4.2020
Kiirastorstain iltana Jeesus oli koolla opetuslastensa kanssa. Kuten Jeesuksen opetuksiin ja hyviin tapoihin kuuluu, Jeesus siunasi aina aterian ennen ruokailuun ryhtymistä. On hyvä muistaa kiitoksen kanssa siunata ruoka aina ennen aterioimaan rupeamista. Olihan opetuslasten ja Jeesuksen yhteinen maanpäällinen matka saamassa lopun, ja heidän tiensä pian erkani. Näiden muutamien vuosien aikana (3.5 v) Jeesus oli ruokaillut opetuslastensa kanssa varmaan lukuisia kertoja, mutta nyt oli erilainen tunnelma ruokailuun ryhtymisessä. Eikä se johtunut pääsiäisestä. Olettaisin niin, että edellisinäkin pääsiäisinä olisi pääsiäisateriaa syöty yhdessä. Aiemmin Jeesus oli todennut, että hän on hartaasti halunnut ja odottanut tätä hetkeä (Lk. 22:15). Hän tiesi, että hänen maanpäällinen palvelustehtävänsä oli pian päätöksessä (Lk.22:19- 20).
Nyt Jeesus ottaa leivän, siunaa ja sanoo: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne”. Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän edestänne”.
Mitähän ihmettä Jeesus nyt tarkoitti? Leipä on minun ruumiini ja vereni on uusi liitto… Tämä ateria ja Jeesuksen sanat varmaan saivat opetuslapset hämilleen, koska Jeesus ei ollut aiemmin tällaista puhunut ennen ateriaa. On se sen verran suuri asia, että tuskin ymmärrämme pääsiäisajan sanomaa täydellisesti mekään.
Jeesus opetti opetuslapsiaan nauttimaan tätä ateriaa ja tekemään sen hänen muistokseen. ”Niin
usein, kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, tehkää se minun muistokseni”. Näin meillä on etuoikeus viettää ehtoollista, jossa Jeesus itse palvelee meitä. Ei surullisin, vaan iloisin mielin. Ei kulunut vuorokauttakaan siitä, kun Jeesus otettiin kiinni, tuomittiin, vangittiin ja vietiin Golgatalle. Ehtoollisateriallahan on kauaskantoiset juuret, jotka ulottuvat aina Egyptin orjuuteen ja sieltä lähtöön.
Pitkäperjantaiaamuna kellon ollessa 9 kansa oli tullut seuraamaan suurta ”näytelmää”. Paikalla oli hallitusmiehiä, sotilaita, sadanpäällikkö ja kauempana Jeesuksen äiti, muutamia naisia, opetuslapsia sekä tuttavia, jotka olivat seuranneet Jeesusta. Hallitusmiehet ja sotilaat pilkkasivat Jeesusta ja sanoivat: ”Muita hän on auttanut. Auttakoon nyt itseään, jos hän on Jumalan
Voideltu, se valittu”(Lk. 23:35). Miten oikeassa he olivatkaan. Jeesus Kristushan nimenomaan
pelasti muita kuolemallaan. Oli ainoa mahdollisuus suorittaa pelastustyö olla pelastamatta itseään. Muuta mahdollisuutta ei ollut kuin alistua Isän tahtoon olla kuuliainen aina ristinkuolemaan saakka.
Vapahtajamme Jeesus Kristus sitten ristiinnaulitaan. Jotain jo Jeesuksen rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan kertovat sanat, kun hän pyytää Isää antamaan anteeksi ristiinnaulitsijoilleen: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät…” Käsittämätöntä käyttäytymistä hetkellä, kun ranteisiin isketään nauloja. Se on sitä Jumalallista rakkautta. Jeesus
armahti ryövärin ollessaan ristillä. Kun ryöväri ymmärsi syyllisyytensä ja Jeesuksen syyttömyyden, hän sanoi: ”Muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. Jeesus todella antoi anteeksi ja armahti: ”Tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa”. Näissä em. sanoissa on anteeksiantamuksen ja rakkauden sanomaa kerrakseen. Jeesus antaa anteeksi katuvalle syntiselle. Hän kuoli kaikkien edestä. Täydellinen syntien sovitus on saanut tapahtua.
Jeesus antoi henkensä sanoen: ”Isä sinun käsiisi minä annan henkeni”.
Ei Jeesus turhaan aikaisemmin temppelin rappusilta huutanut: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon”(Joh.7:37). Hän antaa elämän vettä lahjaksi pelastuksen lähteestä tänäkin päivänä. Hän itse on se elävä vesi ja pelastuksen lähde.
Kuten kaikki muutkin, niin Jeesuskin täytyi haudata. Jeesuksella oli paljon ”vihamiehiä”, mutta ystäviäkin löytyi. Joosef arimatialainen pyysi saada Jeesuksen ruumiin. Hän sai avukseen
Nikodemoksen, joka oli aiemmin tullut Jeesuksen luo yöllä ja ollut kiinnostunut uudestisyntymisestä. Jeesus selitti Nikodemokselle, että ihmisen täytyy syntyä uudesti ylhäältä. Nikodemoksella oli mukanaan kallisarvoisia ja hyvänhajuisia voiteita, joilla he voitelivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät asianmukaisiin kääreliinoihin. He panivat Jeesuksen kalliohautaan, kuten oli
tapana. Hauta oli aivan uusi, johon Jeesus haudattiin. Varmuuden vuoksi haudan eteen vieritettiin suuri kivi ja asetettiin vartijat. Mutta, mutta kuten ruoho ja kukka keväällä nousevat mustasta
mullasta uuteen elämään, niin hauta on väliaikainen ” vuode” ylösnousemukseen saakka. Tämä on raamatun lupaus kaikille Jeesuksen uskoville ja uskossa kuolleille. Jeesus nousi ylös
kuolleista esikoisena.
Jeesukselle tuo väliaikainen leposija kesti sen ajan minkä hän itse oli kertonut. Ei vähempää eikä enempää.
Markus on tallentanut evankeliumiinsa, kuinka naiset lähtivät varhain aamulla auringon noustessa vielä tekemään palveluksen Jeesukselle. Mikä ihmeellinen aamu, koko maailmaa koskettava aamu ja auringon nousu! Kivi on vieritetty pois, hauta on tyhjä. Jeesus Vapahtajamme
on noussut ylös ja hän elää. Isän Jumalan pelastusoperaatio on saanut ikuisen voiton. Kuolema on voitettu. Kuoleman valta on murrettu. Jeesus elää, hän elää, hän elää, hän ylösnoussut on
…lauletaan laulussa.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja toteaa: ”Siksi hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luo” (7:25).
Täydellisesti pelastettu. Täydellisyyteen meidän tulisi pyrkiä, kuitenkaan siihen koskaan pääsemättä tässä ajassa. Joudumme työssä, kuten arjessa, niin hengellisessä elämässäkin toteamaan, että pieleen meni enemmän tai vähemmän. Täydellinen on täydellistä, se ei sisällä mitään vajaata eikä epätäydellistä. Kuitenkin saan olla epätäydellisyydestäni huolimatta täydellisesti pelastettu. Juttuhan on siinä, että saan tulla Isän tykö Jeesuksen kautta, vaikka minulla ei ole hänelle mitään tuotavaa itsessäni, syntiä vaan. Eikä siinä vielä kaikki ”sillä
hän elää aina rukoillakseen heidän ja meidän puolesta”. Pääsiäisaamun tapahtumat sen kertovat: HÄN ELÄÄ. Näissä sanoissa on jo voitto saatu, mutta ei siinäkään vielä kaikki. Hän, joka sovitti rakkaudesta käsin suuret syntini, kuten sinunkin syntisi, kutsuu sinua ja minua ystäväkseen. Hän, joka näkee kaiken aikaa, istunpa taikka nousen, hän tahtoo aina antaa vain
hyvää. Hän, jolla on hyvät ajatukset kaikkia, minuakin kohtaan, rukoilee tälläkin hetkellä puolestani ja sinunkin puolestasi. Näillä käsivarsilla saamme tämänkin pääsiäisen ajan levätä, ja tulevaisuuskin on hänen kädessään ja tiedossaan.
Siunattua
ja rauhaisaa pääsiäisen aikaa!
Raimo
SANA SUNNUNTAIKSI 5.4.2020
Rauhan tervehdys ystävät!
Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon, jolloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä.
Tämänhetkisen maailman tilanteen vallitessa meidän on helppokin noudattaa hiljaisuutta, koska rajoitukset koskettavat meitä, ketä enemmän, ketä vähemmän. Meitä myös kehotetaan pysymään
rukouksessa ja anomisessa kestävinä. Uskovalle ihmiselle rukoilemisen pitäisi olla itsestäänselvyys ilman koronaakin, kuten hengittäminen, joka on elintärkeää toimintaa.
Maailmassa ja pienen ihmisen elämässä voi olla paljon ongelmia. Joskus ongelmat voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Ihmisen elämä ei ole ollut eikä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, ei edes Jumalan lasten. Sen meille kertoo raamattu selvästi.
Alkavalla viikolla meitä muistutetaan Vapahtajamme kärsimyksistä, jotka päättyivät ristiinnaulitsemiseen pitkäperjantaiaamuna. Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin palmusunnuntaina kansa otti hänet iloiten vastaan, ja he huusivat Hoosiannaa (Herra auta, pelasta). Kun nykypäivän valtioiden päämiehet ja kuninkaat tulevat vierailuille pääkaupunkeihin, he tulevat pitkässä autojonossa, panssaroiduissa, luodinkestävillä laseilla varustetuissa autoissa. He pelkäävät henkensä ja terveytensä puolesta. Myös vierailun järjestävä maa on hyvin varustautunut mittavilla turvatoimilla.
Jeesus ei pelännyt, koska hän meni nimenomaan kuolemaan ja antamaan henkensä ottaakseen sen jälleen takaisin ja ennen kaikkea voittamaan kuoleman vallan. Jeesus joutui kohtaamaan kuoleman täysin yksin, sillä Isänkin täytyi hylätä Jeesus hetkellisesti. Kansa ei ymmärtänyt, että todellinen pelastus on juuri Kristuksessa. He odottivat pelastusta Rooman vallan alta ja näin parempia aikoja ja oloja elämälleen. Hetken päästä he huusivat ”ristiinnaulitse, ristiinnaulitse”, koska Jeesus ei toteuttanut tietämättömien ihmisten vaatimuksia. Itse asiassa hän toteutti paljon enemmän. Jeesus Kristus sovitti kaikkien ihmisten synnin, Hän toteutti Isän tahdon ja oli kuuliainen aina ristinkuolemaan saakka. Rangaistus oli hänen päällänsä. Ei ollut Jeesuksen tie ristille helppo. Siihen liittyi paljon tuskaa ja ahdistusta. Emme ymmärrä kaikkea sitä tuskan ja ennen kaikkea rakkauden määrää, kun syytön ja viaton alistuu sijaiskärsijän osaan. Sillä yksi on kuollut kaikkien puolesta. Tämä ei ole mikään pääsiäisajan ”kertomus”, vaan tosiasia, jossa Jeesus kuoli kaikkien edestä uhraamalla itsensä. Kaikkien joukossa ovat kaikki maailman ihmiset. Jokaiselle, joka ottaa vastaan armon Kristuksessa, on tie avattu kirkkauteen.
Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Jumala johdatti kansaansa pois Egyptin orjuudesta Mooseksen johdolla. Mooses oli mahtava mies kansan keskuudessa, ja Jumala uskoi hänelle suuria tehtäviä ja varusti hänet palvelemaan itseään ja tarkoituksiaan. Jumalan edessä hän oli kuuliainen ja nöyrä mies. Matkan teko ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Israelilaisten ollessa todellisessa pulassa Herra sanoi heille: ” Älkää pelätkö, olkaa te hiljaa, minä sodin teidän puolestanne” (2 Ms. 14: 13- 14). Israelilaisten kohtalon hetket näyttivät olevan käsillä. He seisoivat Punaisen meren rannalla eivätkä päässeet siitä yli eikä ympäri. Takaa-ajajien joukko eli egyptiläiset olivat kintereillä. Oli vain yksi tie, joka oli avoin, ja se tie oli ylöspäin. Oli käännyttävä rukouksessa Jumalan puoleen, ja Jumala vastasi ja siirsi enkelin ja pilvipatsaan Israelilaisten ja
egyptiläisten väliin suojelemaan omiaan (j19).
Tämäkin tapahtuma oli suurta Jumalan puhetta kansalle. Hetkeä aikaisemmin kansa oli moittinut Moosesta ja sanonut, että mieluummin olisimme palvelleet egyptiläisiä ja elelleet vauraassa Egyptin maassa ”lihapatojen äärellä.” Ensimmäiseksi Jumala näytti yliluonnollisen voimansa vihollista vastaan ja sen kuinka hän oli luvannut pitää kansastaan huolen. Kansalle tämä mielestäni kertoo, miten Jumala pitää lupauksensa. Hän opetti kansaa kääntymään Hänen puoleensa eli opetti rukoilemaan ja luottamaan. Hän ilmoitti oman valtasuuruutensa vihollista vastaan. Jumala kehotti kansaa olemaan hiljaa ja lähtemään liikkeelle. Jumala teki ihmeen ja avasi tien meren yli, ja vihollinen oli voitettu tällä erää.
Meidän liikkeelle lähtömme on nyt rajoitettua, mutta näillä mennään. Tälläkin ajalla on oma tarkoituksensa Jumalan suunnitelmassa. Eivät nämä ajat ja tapahtumat ole Jumalalta salattuja. Hiljaa oleminen on joskus aika vaikeaa varsinkin suuressa joukossa. Hiljaisen viikon alkaessahan se sopii mainiosti keskittymällä entistä enemmän rukoukseen ja mahdollisesti myös paastoon vallitsevan maailman tilanteen ja rakkaan kotimaamme ja toistemme puolesta. On hyvä hiljentyä kuuntelemaan, mitä Jumala tahtoo juuri sinulle kertoa näinä armon päivinä.
Tänäänkin Herra on voimallinen ja asettaa enkeleitään myös meitä suojelemaan. Jumala on ikiaikainen ja muuttumaton. Jätä asiasi hänen haltuunsa, Hän pitää sinusta huolen. Lopullinen sotahan on Jumalan sotaa. Hän sotii puolestamme. Jumalaan luottaminen säästää monilta epätoivon huokauksilta tänäkin päivänä. Valitettavasti se ei aina ole ihan itsestäänselvyys, ihmisiä kun vain olemme kaikkine vajavaisuuksinemme.
Hengellisen laulukirjan laulussa 358 sanotaan: ”Luota sä vaan Herran kätehen, luota sä vaan Herran rakkauteen … Hän kantaa voimallaan”.
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Vapahtajamme siunaamaa hiljaista viikkoa ja pääsiäisen aikaa!
Raimo
SANA SUNNUNTAIKSI 29.3.2020
Rauhan tervehdys siskot ja veljet!
Koronaepidemia jyllää edelleen, ja vauhti vain tuntuu kiihtyvän. Rajoituksia lisätään ja kulkua rajoitetaan jo rakkaan isänmaammekin sisällä. Voisi jopa sanoa, että johan on aikoihin eletty. Meidän tehtävämme ei mielestäni ole kuitenkaan päivitellä, mitä korona tekee, vaan kertoa, millainen meidän Taivaallinen Isämme on, ja mitä Hän voi tehdä. Hänen voimansa ja valtansahan on mittaamaton. Meidän on hyvä muistuttaa itseämme ja toisiamme Jumalan suuruudesta, ja siitä, mitä ja miten Hän on aikojen saatossa johdattanut ja pelastanut Häneen uskovat sekä pitänyt huolta ja tehnyt ihmeitä vailla määrää. Sitä samaa Hän voi tehdä tänäkin päivänä. Jumala on muuttumaton.Jeesus oli ”valjastanut” opetuslapsiaan kertomalla heille poismenostaan, kuolemastaan ja myös ylösnousemuksestaan selkein sanoin. Kun kaikki tämä sitten oli tapahtunut, ja osa opetuslapsista oli nähnyt tyhjän haudan, he olivat hämillään, ihmeissään, epätoivoisia, epäuskoisia ja jopa pelokkaita. Mitä nyt, kun mestarimme on pois, mitenkä tästä eteenpäin?
Johanneksen evankeliumin luvussa 20 jakeissa 19- 21 kerrotaan tilanteesta, jolloin opetuslapset olivat koolla ja pelokkaina lukittujen ovien takana. Tähän tilanteeseen Jeesus ylösnoustuaan ennen taivaaseen astumistaan ilmestyy heidän keskuuteensa ja sanoo: ”Rauha teille”. Sitten Jeesus esittelee itsensä oppilailleen, ja he ilahtuvat suuresti tavatessaan mestarinsa. Lukitut ovet eivät pidätelleet Jeesusta. Aikaisemmin Jeesuksen ollessa heidän keskuudessaan ja vaeltaessaan heidän kanssaan Hän oli sanonut opetuslapsilleen ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani- sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.”
Mikä hienointa, Jeesus itse on rauhan perustus ja rauhan ruhtinas, ja Jeesuksen antamaa rauhaa ei maailma voi antaa eikä kukaan eikä mikään voi sitä riistää häneen uskovilta. Millaisille ihmisille Jeesus sitten ensimmäiseksi lupasi rauhansa? Olivatko opetuslapset joitain superihmisiä hurskaudesta puhumattakaan? Eivät olleet, vaan he olivat ihan tavallisia ihmisiä. He olivat hitaita uskomaan, ”töppäilivät” vaeltaessaan Jeesuksen seurassa, kilpailivat keskenään, epäilivät. Pietari jopa kielsi mestarinsa. Kuitenkaan Jeesus ei heitä hylännyt, vaan rohkaisi, loi heihin uskoa, opetti kärsivällisesti, ennen kaikkea armahti ja antoi anteeksi. Jeesuksen valinta kohdistui heihin heidän nöyryytensä tähden. Jeesus näki, että he olivat alttiita Pyhälle Hengelle. Jeesus tiesi, että heidän kauttaan tulisi tapahtumaan paljon hyvää. Raamattu sen meille kertoo. Evankeliumi lähti liikkeelle heidän kauttaan.
Meilläkin on merkillinen tilanne. Kirkkojen ovet pysyvät toistaiseksi suljettuina, emmekä voi kokoontua yhteen, kuten olemme tottuneet. Tänä aikana meitä eristetään ”karanteeniin”. Kuitenkin saamme olla turvallisella mielellä, Jeesus Kristus pääsee sydämen kammareihimme tuomaan lohtua ja rauhaa. Hän voi myös yllättää meidät, kuten yllätti opetuslapsensakin. Jeesushan itse sanoo: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton, uskokaa minuun”.
Tuossa edellä mainitussa Johanneksen evankeliumin tekstissä Jeesus puhuu myös lähettämisestä. Mieleeni nousi ajatus, miten minä voisin tänä eristyksen aikana olla viemässä evankeliumia eteenpäin? Onko tässä mitään toivoa ja mahdollisuutta kertoa ja todistaa? Mahdollisuuksiahan on paljon. Elämmehän someaikaa. Myös puhelinsoitto yksinäiselle tai naapurille ilahduttaa ja voi saada paljon hyvää aikaan. Jeesuksestahan sanotaan myös, että hän on ihmeellinen neuvonantaja. Hänen puoleensa voi aina kääntyä.
Paavali antaa meille hyvän esimerkin ollessaan vangittuna ja pieksettynä. Hän alkoi yhdessä Silaksen kanssa ylistää Herraa, ja muut vangit ja vanginvartijat kuulivat heitä. Ihmeitä tapahtui ja ihmisiä pelastui. Paavali ei katsonut ympäröiviin ja vallitseviin olosuhteisiin, vaan Hän katsoi, miten voisi tässä tilanteessa kirkastaa Kristusta. Hän tiesi ja uskoi, että Kristus voi.
Ps.4:8-9
”Sinä annat sydämeeni suuremman ilon, kuin minulla on sadonkorjuun aikaan runsaasta viljasta ja viinistä. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, sinä yksin annat minun asua turvassa”. Tässä tekstissä Kuningas Daavid puhuu kahdenlaisesta ilosta. Ilosta, joka tulee tärkeistä asioista, kuten viljasta ja viinistä, jotka olivat paljon viljeltyjä kasveja ja elintärkeitä silloisen kansan keskuudessa. Sitten hän puhuu ilosta, joka tulee Jumalan sisäisestä tuntemisesta ja tietoisuudesta siitä, että minun syntini on sovitettu ja saan elää elämääni suureta armosta käsin Taivaallisen Isän lapsena. ”Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, sinä yksin annat minun asua turvassa.”
Taivaan Isän siunaamaa rauhaa! Käykäämme levosta käsin rukouksessa kestävinä uutta arkea ja viikkoa kohti.
Siunaten
Raimo
Rauhan tervehdys ystävät!
Elämme parhaillaan Suomessa, niin kuin koko maailmassa, ennen näkemätöntä aikaa. Maa toisensa jälkeen sulkee rajojaan, niin myös Suomi. Ja se johtuu pienenpienestä viruksesta, nimeltä korona. Se levittäytyy yhä laajemmalle alueelle. Eikä sille ole toistaiseksi keksitty
rokotetta, joka tehoaisi. Tämä aika koettelee paitsi meitä, myös lähes koko maailman väestöä. Afrikassa taitaa olla vielä alueita, missä koronaa ei toistaiseksi ole todettu. Niillä alueilla
varmaan riittää ongelmia ilman koronaakin. Mieleen nousee varmasti paljon kysymyksiä: ”Miksi, miksi ja miksi?” Tuskin vältymme kysymykseltä: ”Miten tästä eteenpäin?”, puhumattakaan
”Milloin tämä karanteeniaika päättyy ja arkemme normalisoituu?”. Vastauksia näihin kysymyksiin tuskin saamme välittömästi. Vahvasti uskon, ettei kaikkiin kysymyksiin saada vastauksia milloinkaan. Miettiessäni näitä asioita koronamyllerryksen keskellä mieleeni nousi Paavalin sanat ”ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. Kohta löytyy Paavalin kirjeestä roomalaisille, Room. 8: 38- 39: ” Olen näet varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.
Roomalaiskirjeen tekstissä Apostoli Paavali luo meihin uskoa sekä rohkaisee ja vakuuttaa meitä olemaan panikoimatta ja pelkäämättä tulevaa. Paavali puhuu nykyisestä ja tulevasta. Paavalin kirjoittaessa tai paremminkin sanellessa kirjettä Rooman seurakunnalle noin v. 55 jKr. ei siellä varmaan kristittyjen elämä ruusuilla tanssimista ollut. Kristityt kohtasivat kovaa vastustusta ja vainoa. Vuosia myöhemmin Neron vainojen seurauksena kristityt ajettiin koko kaupungista.
Näidenkään vainojen ja mm. marttyyrikuolemien seurauksena Kristuksen rakkaudesta heitä ei voitu erottaa. Näin kaikkitietävä Isä tahtoi tuoda lohtua ja uskoa ja tulevaisuuden toivoa omilleen
Rooman seurakuntaan. Näillä samoilla sanoilla Hän tahtoo lohduttaa meitä tänään ja tulevina aikoina. Tämänhetkiset uutisethan nimenomaan saavat aikaan epävarmuutta ja hämmennystä. Korona erottaa meitä toisistamme, läheisistämme, seurakuntaperheestä, naapureistamme. Joudumme luopumaan harrastuksistamme, jopa ulkona liikkumiskieltoakin on väläytetty. Herra tietää, milloin olomme normalisoituu. Kuitenkin saamme olla turvallisella mielellä. Jumalan
rakkaudesta meitä ei erota mikään. Saamme olla iankaikkisessa turvassa, ikuiset käsivarret kannattelevat meitä.
Meidän Taivaallinen Isämme on koko maailmankaikkeuden yläpuolella. Hän ei vedä rajoja ihmisten kesken ja sulje syliään. Koko maailma on Hänen astinlautansa ja jokainen ihminen on hänelle tärkeä. Hän tahtoo, että kaikki tulisivat tuntemaan Hänet. Pienoisevankeliumissa sanotaan: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”.
Ja tuo iankaikkisen elämän toivo tuo hänen yhteydessään ilon, rauhan ja levon kaiken myllerryksen ja hämmennyksen keskellä.
Psalmissa 139 sanotaan: ”Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut. Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa. Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota, sinä Herra, et täysin tuntisi. Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi minun päälleni”. Kyseisestä psalmin tekstistä käy selville, miten kaikki tietävä, kaikki näkevä ja kaikkialla läsnä oleva meidän Herramme on. Hänelle ei ole mikään salattua eikä piilotettua. Koronaviruksenkin alkuperää on yritetty arvailla ja selvittää. Herramme tietää senkin alkuperän. Hän tuntee meidätkin kuten kaikki luotunsa läpikotaisin. On suurenmoista, että hän on ilmoittanut meille itsensä ja olemme saaneet tutustua häneen. Näin suurten siunaavien kätten alla on turvallista olla.
Uskon, että Jumala on sallinut tämän ajan jotain aivan erityistä varten. Jospa Suomen kansa, kuten muutkin kansat heräisivät rukoilemaan, huokailemaan, jopa huutamaan Jumalan puoleen, lukemaan raamattua ja hiljentymään. Nyt on hyvä aika toteuttaa em. asioita. Kotialttareiden on aika viritä palaviksi rukoilemaan lähimmäisten, esivallan, lähetystyön ja koko maailman puolesta. Kaiken voi Jumala kääntää siunaukseksi, joka toivottavasti myös yhdistäisi ihmisiä pitämään huolta toisistaan, kuten presidenttimme Sauli Niinistökin puheessaan kehotti.
Siunausta
ja varjelusta kaikille!
Raimo